Jammari-laiva jatkaa meriseikkailuaan Musiikkimerellä eteenpäin ja pian horisontissa näkyy jotain – se on saari! Tarkastelun jälkeen selviää, että kyseessä ei olekaan aivan perinteinen saari. Elffi-saarella asustelee pikkuruisia otuksia, taikaolentoja! Tästä alkaa muskarikauden kolmas teema, jonka aikana tutustutaan muun muassa peikkoihin ja keijuihin. Mahtaakohan taikaolentojen saarella sataa vettä?
”Sataa rop rop rop, sataa rop rop rop, sataa aivan kaatamalla!”
PEIKKOJEN MATKASSA SADEMETSÄÄN
Pienemmät muskarilaiset ovat kauden alussa saaneet lauluvihkon, jossa on tämän teeman kappaleiden Kaksi pientä peikkolasta (san. Tuntematon, säv. Usko Kemppi) sekä Peltirännin peikkopoika (san. Hannele Huovi, säv. Soili Perkiö) sanat. Sanoja voi näin kerrata kotona omaan tahtiin koska tahansa. Laulamisen lisäksi näitä kappaleita voi lorutella, leikkiä, liikkua ja soittaa!
Kaksi pientä peikkolasta -kappaleessa sadepisarat ropisevat muskarissa päälaelle, olkapäille, varpaisiin ja lopulta sataa niin vauhdikkaasti, että laulun aikana silitellään ja kutitellaan muskarilaiset yltä päältä vesipisaroilla! Tässä laulussa olemme tunneilla soittaneet esimerkiksi ämpärirumpuja, joten musisointi kotona voi jatkua saumattomasti. Lapset ja vanhemmat ovat päättäneet sataako pienen pieniä pisaroita vai kenties vallattoman suuria sadepisaroita.
Taaperomuskareissa olemme harjoitelleet peikkojen liikuntaa ryömien lattialla ja hitaasti tömistellen. Keijujen tanssivuorolla olemme lentäneet ja hyppineet korkealla. Jotta lapsien on ollut helppo erottaa kaksi eri liikuntomuotoa toisistaan, on peikkosoittimeksi valittu matalaääninen soitin (rumpu) ja keijusoittimeksi korkeaääninen (triangeli). Liikunnan taustalla on soinut AB-rakenteinen kappale Korpikuusen kannon alla (san. säv. Marjatta Pokela), jossa matala-korkea -käsiteparia on ollut kiva harjoitella niin liikkeen kuin soittimien avulla.
BÄNDIMUSKARILAISET TUTUSTUVAT MM. KORKEISIIN JA MATALIIN ÄÄNIIN
Pitkän merellä seilailun jälkeen Jammari-laivan jäsenet ovat nähneet horisontissa saaren ja päättäneet lähestyä sitä. Laiva lipuu lähemmäs rantaa ja heitä vastaanottamassa on tonttu nimeltä Karli Parkkeri, jonka kanssa bändimuskarilaiset pääsevät harjoittelemaan korkea-matala -käsiteparia niin liikkeen kuin soittamisen keinoin.
Lähes jokainen muskarilainen on innostunut kokeilemaan mikrofonia! Muskarissa raikaa:
”Kaksi pientä peikkolasta, istuu kärpässienen alla. Sataa rop rop rop, sataa rop rop rop, sataa aivan kaatamalla”. Käytössämme on ollut myös iloa herättäneet hauskat sienikortit. Edeltävään lauluun on voinut valita uuden sienen, esimerkiksi tatin. Sateenropinan sijaan taivaalta onkin satanut tatteja – tämä onkin naurattanut kovin! Sataa tat-ti (TAM TAM), sataa tat-ti (TAM TAM), sataa aivan kaatamalla.
Olemme myös pohtineet lasten kanssa soittimien äänenvärejä. Mistä kaikista soittimista voi kuulua matalia ja/tai korkeita ääniä? Tässä muutama esimerkki meidän oivalluksistamme yhdessä lasten kanssa:
Matalat äänet:
– djemberumpu
– rumpusetti
– sähköbasso
– piano
Korkeat äänet:
– piano
– triangeli
– varsikulkunen
– kitara
Soittamisen ja kuuntelemisen avulla teimme havainnon ja totesimme lähes yhteen ääneen, että sekä djembestä, rumpusetistä, pianosta ja kitarasta on mahdollista saada myös korkeita ääniä.
Yhdeksi soittokappaleeksi valikoitui Peltirännin peikkopoika. Bändimuskarin tuokioissa soitetaan aina vähintään kahta eri soitinta samaan aikaan, esimerkiksi pianoa ja rumpuja. Muskarilaiset saivat itse päättää soitetaanko ensin peikko- vai keijuääniä ja kokeilimme myös niin, että bändissä soi sekä matalia että korkeita soittimia samaan aikaan. Vau miten hienosti bändisoitto sujuu!
Syyslukukausi ei lopu vielä tähän! Kauden kruunaa neljäs teema. Pääsemme pian virittäytymään joulun tunnelmaan Jamkids-tyyliin.
Terkuin,
Laura-ope
