Musiikkiharrastuksesta puhuttaessa sana musikaalisuus nousee usein esiin. Monet ihmiset saattavat pitää itseään epämusikaalisina sen vuoksi, etteivät ole koskaan harrastaneet musiikkia tai soittaneet soitinta, laulaminen tuntuu vieraalta, tai joku on joskus kommentoinut karaokebravuurin kuulostaneen epävireiseltä. Toisaalta ystävää tai omaa lasta voidaan luonnehtia musikaalisesti lahjakkaaksi hienon koulun kevätjuhlaesityksen, viulukonsertin tai sävelpuhtaan laulamisen perusteella. Musikaalisuus on käsitteenä valtavan kiehtova, ja siitä ovat olleet kiinnostuneita niin tutkijat kuin musiikki- ja musiikkikasvatusalan ammattilaisetkin, innokkaita musiikkidiggareita ja musiikin harrastajia unohtamatta. Sukelletaan siis yhdessä tutkailemaan mielenkiintoista musikaalisuuden maailmaa.
Mitä musikaalisuus on
Määritelmä sanakirjojen mukaan
Klassisen musiikin tietosanakirjan mukaan musikaalisuus on ”kykyä vastaanottaa, ymmärtää ja tuottaa musiikkia” ja suomen kielen perussanakirja kertoo musikaalisen henkilön olevan yhtä kuin ”musiikkia tajuava”. Nämä väittämät eivät varmasti ole vääriä, mutta jättävät kieltämättä vielä hiukan hataran kuvan siitä, mitä musikaalisuus on käytännössä.
Tulkintoja musiikkikasvatuksen alalta
Musiikkikasvatuksen piirissä usein ajatellaan musikaalisuuden tarkoittavan musiikin oppimisherkkyyttä eli sitä, kuinka helposti opimme musiikillista ilmaisua, soittamista, laulamista ynnä muita musiikillisia taitoja. Itse ajattelen, että jollekin on helpompaa ymmärtää matemaattisia yhtälöitä, toiselle liikkua ja kolmannelle oppia musiikillisia asioita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muu joukko olisi näissä asioissa lahjatonta tai musiikin tapauksessa epämusikaalista.
Voinko olla sukuni ainoa musikaalinen tapaus
Olen silloin tällöin kuullut vanhempien jättäneen tuomatta lapset musiikkiharrastuksen pariin, sillä heillä ”ei ole musikaalinen perhe”. Yleinen ajattelumaailma aiheen ympärillä tuntuukin olevan, että ihminen joko on tai ei ole musikaalinen. Iloni on kertoa, että asia ei itseasiassa ole lainkaan näin mustavalkoinen. Suurin kysymys musikaalisuuteen liittyen tuntuukin olevan se, onko musikaalisuus syntymässä saatu geneettisesti periytyvä ominaisuus vai kenties ympäröivän kulttuurimme myötä opittu sosiokulttuurinen ominaisuus. Asia, joka useita tuntuu mietityttävän on se, voiko olla musikaalinen vaikkei omassa suvussa ole aikaisemmin havaittu musikaalisuutta?
Musikaalisuus on noin puolet perimää ja puolet ympäristön vaikutusta
Jo pieni vauva on luontaisesti kiinnostunut musiikkiäänistä
Musikaalisuuden tutkiminen on äärimmäisen haastavaa. Professori Irma Järvelä on onnistunut osoittamaan, että musikaalisuus ja ihmisen halukkuus kuunnella musiikkia on biologista. Musikaalinen luovuus ja ilmaisu ovat vahvasti sidoksissa AVPR1A-geeniin, joka välittää aivoissa kiintymyshormonia. Tällä geenillä on musikaalisuuden lisäksi monia muitakin tehtäviä, sillä sen tiedetään vahvistavan parisidettä ja vaikuttavan myös sosiaalisuuteen, tunteellisuuteen ja anteliaisuuteen.
Musikaalisuuden kiintymysgeeni merkitsee siis halua tehdä hyvää ja olla yhteydessä toisten kanssa. Musiikilla onkin elämää säilyttävä tehtävä evoluutiossa, sillä laumaan kuuluminen on ollut tärkeää selviytymisen kannalta. Tämä ominaisuus on siis meissä jo valmiiksi! Nykyään tiedetään, että yhteisöllisyys myös pidentää ikää ja luo hyvinvointia kaiken ikäisille. Järvelä itse on kommentoinut asiaa seuraavasti: ”Tämä geeni löytyy kaikilta. Musikaalisuuden periytyminen riippuu siitä, minkä alleelin on saanut vanhemmiltaan. Kyseessä on biologinen ominaisuus, johon vaikuttaa useat eri perimän muutokset, useat geenit ja lisäksi altistuminen musiikille varhaislapsuudessa.”
Perinnöllisyyden puolesta puhuu myös se, että jo pieni vauva on luontaisesti kiinnostunut musiikkiäänistä ja vauvoille puhutaan luontaisesti useissa kulttuureissa laulunomaisella, korkeammalla ja rauhallisemmalla äänellä kuin muuten puhuttaessa. Jo vaippaikäinen tanssii ja liikkuu rytmisesti musiikin tahdissa ja yhteisessä rytmissä musisoiminen tuntuu olevan yhteistä ympäri maailman, kulttuurista riippumatta. Myös Liisa Ukkola-Vuoti on väitöstutkimuksessaan tutkinut musikaalisuutta. Tutkimuksessa todettiin, että musikaalisuus on vahvasti perinnöllinen ominaisuus, vaikka myös ympäristötekijät vaikuttavat musikaalisuuden kehittymiseen. Tutkimuksen mukaan musikaalisuuden perinnöllinen osuus oli 44 %.
96 % prosenttia ihmisistä on ainakin jossain määrin musikaalisia
Musiikki on maailmanlaajuisesti yksi kulttuurisesti merkittävimpiä asioita. On kansallishymnit, koko perheen yhdistävät joululaulut ja sukupolvelta toiselle kulkevat tuutulaulut. En tunne suomalaista, jolla ei läikähtäisi jotakin sydämessä, kun Maamme-laulu pärähtää käyntiin jääkiekko-ottelun jälkeen tai kun Finlandia-hymni kajahtaa majesteettisesti itsenäisyyspäivänä. Vuosien takaa tuttujen kansanlaulujen sanat muistuvat usein mieleen helpommin kuin vaikka kauan sitten harjoiteltujen alkuaineiden lyhenteet tai äidinkielen konjunktiot. Nämä kaikki ovat sosiokulttuurisesti opittuja taitoja. Tavallinen arkemme on täynnä musiikkia automatkoilla musiikkia kuunnellessa sekä konserteissa, juhlissa tai vaikkapa ihan vaan ostoskeskuksessa käydessä. Sen lisäksi että musikaalisuus on sidoksissa kulttuurin, se on sidoksissa myös tunteisiimme.
Selvää on siis se, että musikaalisuus koostuu sekä geeneistä että ympäristömme vaikutuksesta. Nyt seuraakin makoisa paljastus – tutkimuksissa on todettu, ettävain 4 % ihmisistä on epämusikaalisia. Tällöin puhutaan amusiasta, neurologisesta häiriöstä, jolloin musiikki ei herätä tunteita tai aiheuta mielihyvää. Epämusikaalinen ihminen ei pysty erottamaan eri korkuisia ääniä toisistaan. Koska vain 4 % ihmisistä ovat epämusikaalisia, voidaan päätellä, että 96 % ihmisistä itseasiassa on ainakin jossain määrin musikaalisia. Uskon, että monissa perheissä, joissa ei syystä tai toisesta identifioiduta musikaalisiksi, piilevä musikaalisuus on itseasiassa vain jäänyt käyttämättä.
Musikaalisuus musiikkiharrastuksessa
Musiikkipedagogina koen, että musiikkiharrastuksessa musikaalisuudella ei ole juurikaan merkitystä. Musikaalisesti lahjakkaana pidetty oppija saattaa oppia nopeammin sekä soveltamaan oppimaansa herkemmin, mutta pääasia esimerkiksi soitto- tai laulutaidon oppimisessa on mielestäni oppijan oma kiinnostuneisuus sekä harjoittelu. Soittotaito tosiaan on taito, jota voi opetella – ei siis suoranaisesti musikaalisuutta. Oman innostuksen opiskeltavaa aihetta kohtaan on tutkittu olevan valtava voimavara oppimisessa ja oppimisprosessin nopeudessa. Jos on innostunut ja kiinnostunut musiikista, on varmasti myös jossain määrin musikaalinen.
Elämänmittainen musiikkimatka alkaa muskarista
Pienten lasten kohdalla tätä rakkautta musiikkiin kasvatetaan muskareissa, ja parhaassa tapauksessa se johtaa koko elämänmittaiseen musiikkimatkaan. Uskon, että jotta musiikista voi olla innostunut, pitää sen harrastamisen olla hauskaa! Usein upean musiikkiesityksen taustalla on takana hurja määrä harjoittelua eikä niinkään musikaalista lahjakkuutta. Tämä on hyvä uutinen, sillä kiinnostusta musiikkia kohtaan voi tukea niin vanhemmat, muu ympäristö kuin musiikinopettajatkin. Harjoittelu ei tarkoita, että musiikkiharrastus ei olisi kivaa. Realistinen kannustus ja innostava, oppijalähtöinen opetus ei tylsistytä tai puuduta vaan lyö motivaation muodossa lisää vettä kiukaalle myös instrumenttitunneilla. Mikään taito ei kehity, jos sitä ei käytä!
Miten tukea lapsen musiikkiharrastusta
Kotona lapsen musiikkiharrastusta voi tukea laulamalla yhdessä pienestä pitäen, musiikkia kuunnellen ja musiikkiharrastukseen hakeutumalla. Silloin tällöin lapselle kuulee todettavan esityksen jälkeen, että ”Olet niin lahjakas!”. Kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri on kaiken perusta ja todella tärkeä asia. Musikaalisuuden tai lahjakkuuden sijaan suosittelisin kuitenkin kehumaan lasta esimerkiksi siitä, että hän jaksoi ahkerasti harjoitella kappaleen soittamista, meni rohkeasti esiintymään, vaikka häntä saattoi jännittää tai siitä, että hän uskalsi eläytyä ja heittäytyä musiikin vietäväksi ja antoi palaa vaan. Lapsellekin on palkitsevaa, kun oman harjoittelun tulokset kuuluvat soitossa tai laulussa ja kappale opitaan.
Uskon, että musiikkiharrastuksen kohdalla lasta kannattaa kehua ja motivoida sellaisilla asioilla, joihin hän pystyy itse vaikuttamaan omilla teoillaan. Tämä lisää motivaatiota ja minäpystyvyyden tunnetta.
Soittamaan oppii soittamalla ja laulamaan laulamalla
Epävireistä laulua pidetään usein merkkinä epämusikaalisuudesta. Itse olen saanut opettaa ja innostaa satoja lapsia ja aikuisia vuodesta 2015 alkaen. Näiden vuosien aikana olen huomannut, että lähtötasosta huolimatta jokainen kehittyy ja oppii soittamaan ja laulamaan. Myös aluksi epävireisesti laulava saattaa kyllä huomata, ettei ääni osu ihan kohdalleen, mutta syy päästä oikeaan ääneen ei ole kiinni musikaalisuudesta vaan esimerkiksi soitto- tai laulutekniikan puutteesta tai siitä, ettei ääntä instrumenttina ole aiemmin juuri käytetty. Lapsilla taas äänenmuodostus kehittyy aikuisuuteen asti, joten epävireisesti laulaminen ei kerro musikaalisuudesta mitään. Ei ole olemassa mitään rajaa, jonka jälkeen ei voisi kehittyä, vaan soittamaan oppii soittamalla ja laulamaan laulamalla!
Tästä hyvänä esimerkkinä on Ava Nummisen (2005) tutkimus, jossa Ava opetti kymmentä itseään laulutaidottomina pitävää henkilöä laulamaan. 1,5 vuotta kestäneessä tutkimuksessa kaikki kymmenen oppivat ainakin jossain määrin laulamaan ja muuttivat samalla käsitystään omasta musikaalisuudestaan. Puolestaan puhuu myös Maijalan (2003) tutkimus, jossa todettiin, että osa suomalaisista kansainvälisen tason huippusoittajista oli aiemmin hylätty musiikkiopiston pääsykokeissa. Tässä piilee myös syy siihen, miksei meillä Jamkidsillä ja Demolla ole pääsykokeita vaan harrastamaan pääsevät kaikki.
Musikaalisuus ja musiikillinen sivistys kehittyy tekemällä ja jokainen voi oppia.
Musiikkikoulut Jamkids & Demo
Musiikki ja sen harrastaminen tekevät valtavasti hyvää ihmiselle. Muutamia vaikutuksia mainitakseni, se lisää yhteisöllisyyttä, kehon ja mielen hyvinvointia, vaikuttaa positiivisesti aivoihin ja auttaa käsittelemään tunteita. Lisää musiikin vaikutuksista lapsen kehitykseen voit lukea täältä. Mielestäni musiikin tärkein tehtävä on yhdistää ja luoda ympärilleen mielihyvää. Jos minulta kysytään, musikaalisuus onkin ennen kaikkea kykyä nauttia musiikista joko itse sitä tuottaen tai kuunnellen.
Lämpimästi tervetuloa musiikkiharrastuksen pariin!
Rakkain terveisin,
Reeta-ope
Lähteitä:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/19/musikaalisuus-periytyy
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/musikaalisuus-on-vahvasti-perinnollista/
https://www.duodecimlehti.fi/duo98454
https://www.duodecimlehti.fi/duo96179
https://www.kaleva.fi/suomalaistutkimus-paljasti-musikaalisuuden-periman/2436841
